Saapasjalkakissa

Sauvon Kesäteatterin Saapasjalkakissa oli arvostelu- ja yleisömenestys. Vuodesta 1986 saakka kesäteatteria pyörittänyt Sauvon Elävän Kulttuurin Seura saavutti Saapasjalkakissan myötä uuden yleisöennätyksensä. Myllärin pojan matkaa kruununprinssiksi seurasi kesän aikana 2147 katsojaa, mikä on noin 500 katsojaa enemmän kuin edellinen katsojaennätys (Pinocchio vuonna 2003).
Sauvon Kesäteatterin keskimääräiset katsojamäärät ovat vuosien aikana olleet 1000-1500 katsojan paikkeilla. Katsotuimpia esityksiä ovat olleet Pinocchion lisäksi Saustilan kartanoon sijoittunut Varjolilja vuonna 2001.

Sauvon Kesäteatteri kukitti 2000. katsojan ennen viimeisen näytöksen alkua. Palkittu katsoja oli kajaanilainen Liisa Karppanen.

Esityksiä oli kaikkiaan 15 (joukossa yksi ylimääräinen näytös). Ilmojen puolesta Saapasjalkakissa osui hyvään saumaan. Sade uhitteli katsojia vain muutamassa esityksessä.
Saapasjalkakissa sai kautta linjan hyvät arvostelut, samoin kuin yleisöpalaute on ollut runsasta.

Koko perheen klassikkosatu uusin kääntein

Tapahtumat käynnistyvät, kun myllärin vanhin poika saa isänsä kuoltua perinnöksi kissan. Ensialkuun arvottoman tuntuinen perintö auttaa poikaa yllättävällä tavalla. Sauvolaisten versiossa myllärin poika Tam on runoja rustaava ja toivottoman ujo nuorukainen, joka ei tahdo pysyä kovien arvojen maailman tahdissa. Kissan neuvokkuuden ansiosta ujo poika huomaa pian olevansa tilanteessa, joihin ei kuvitellut ikinä edes joutuvansa.

Satu Saapasjalkakissasta on esiintynyt monenlaisina versioina eri aikoina, mutta ensimmäinen kirjoitetun julkaisun siitä teki ranskalainen Charles Perrault vuonna 1697. Saapasjalkakissa on innoittanut teatterin ja elokuvan tekijöitä, ja onpa venäläinen säveltäjä Sésar Ciu tehnyt siitä myös oopperan