Arkkienkelit eivät vedä höplästä

1989 Sauvossa ei tehtykään enää niin traditionaalista suomalaista kesäteatteria. Tekstiksi valittiin italialaisen näytelmäkirjailijan, Dario Fon satiirinen farssi ”Arkkienkelit eivät vedä höplästä” (Gliarcangeli non giocano a flipper, 1959). Näytelmä kertoo jenginsä pilkkaamasta pikkurikollisesta, Pitkästä, joka näkee unta joutumisestaan koiratarhaan ja ministeriksi. Pilkan kohteeksi joutuvat byrokraatit poliiseista ja pormestareista ylempiin päätöksentekijöihin saakka.

Näytelmä oli vaativa nuorille harrastajille, lopputulos jäi ehkä hieman ylipitkäksi ja olisi kaivannut selkeämpää rytmiä ja tiivistämistä. Esitys jakoi myös yleisön mielipiteet. Kaikki eivät olleet yhtä mieltä moisen kantaaottavuuden sopimisesta kesäteatteriin, monet kun odottivat teatterilta vain valmiiksi pureskeltua viihdettä. Ulkoisilta puitteiltaan teatterin taso kuitenkin nousi vuosi vuodelta, ensi kertaa katsomo rakennettiin nousevaksi, ja puvustukseen ja lavastukseen satsattiin yhä enemmän. Ensimmäistä kertaa käytettiin elävää musiikkia, bändiä ja kuoroa, sävellyksistä vastasi Matti J. Moilanen.